Moni kamppailee päästääkseen eroon sokerikoukusta, joten tämän viikon elämäntapaniksini liittyy siihen. Olen itsekin käynyt pitkän taistelun makeanhimon selättämiseen. Muistan ajan, kun huoletta napostelin menemään puolikkaan suklaalevyn tai jäätelöpaketin, kyytipoikana mukillinen kahvia johon olin sujauttanut kaksi reilua teelusikallista sokeria.

Yli puolet elämästäni olen ollut sokerikoukussa. Addiktio hiipi elämääni salakavalasti. Lapsuudenkodissani ei juuri syöty makeaa, paitsi viikonloppuisin, kun äiti leipoi iltapäivän yhteiselle kahvihetkelle pullaa tai kakkua. Tapa periytyi ja rupesin jo lapsena leipomaan leivonnaisia harva se päivä.

Teini-ikäisenä tavaksi muodostui karkkien ostaminen pikkukylän kioskista. Se oli vain kesäisin auki mutta talvella kioskia omistava vanhempi pariskunta möi karamelleja kylän lapsille omakotitalonsa eteisessä. Salmiakkimerkkareita imeskeltiin päivät pitkät hampaat mustina kavereiden kanssa. Kun makeanhimo iski kotona ollessani, saatoin hiipiä salaa keittiöön ja vetää pari ruokalusikallista siirappia suoraan purkista.

Opiskeluaikana taas päivän paras hetki oli pitkä filosofiointituokio kampuksen kahvilassa, jossa parannettiin maailmaa lukemattomien kahvikupillisten ja kookospallojen energisoimina. Sama meininki jatkui työelämään astuttuani; iltapäivän kahvitauko kruunasi aina makea herkku. Pomo ei voinut käsittää, mihin asiakkaille tarkoitetut Doris-keksit aina katosivat.

Vatsani alkoi oireilla

Toisen lapsen syntymän jälkeen vatsani alkoi oireilla. Yleisin oire oli vatsan turpoaminen ilmapalloksi päivän aikana. Sitä tutkittiin perinpohjin, mutta mitään ei löytynyt. Kun lääkäri kuuli sokeritottumuksistani, hän käski kokeilemaan sokerin pois jättämistä. Ja kahvin litkimistä piti vähentää reilusti. Tämä oli minulle suuri järkytys. Täytyikö minun todellakin luopua kaikesta hyvästä? Askel tuntui liian jättimäiseltä ja päädyin kompromissiin. Päätin lopettaa kahvin juomisen kertaheitolla, mutta herkkujen syönnissä siirtyä terveellisempiin vaihtoehtoihin.

Kahvista luopuminen onnistui yllättävän hyvin. Järisyttävä päänsärky piinasi minua kolmen päivän ajan, mutta sen jälkeen energiatasot kohenivat merkittävästi! Herkkujen suhteen alkoi sen sijaan monen vuoden haparointi. Kaupan hyllyjä tutkiskelin ja ostoskoriini päätyi muun muassa intiaanisokeria, hunajaa ja makeuttamatonta vadelmahilloa, joilla keittiössä syntyi kokeilu kokeilun perään. Niillä sai kyllä aikaan herkullisia leivonnaisia ja mässäily jatkui.

Vatsaoireet helpottuivat mutta eivät kadonneet. Kokeilin myös muita säätöjä ruokavalioon, kuten viljoista ja maitotuotteista luopumista. Nämäkin toimenpiteet vähensivät mahan turpoamista ja kipeytymistä, mutta edelleen oireita esiintyi välillä runsaastikin.

Lopulta ravitsemisterapeutti lausahti ratkaisevat sanat: ”Huijaat itseäsi. Ruokosokeri, hunaja ja fruktoosi ovat myös sokereita. Nyt lopetat tuon pelleilemisen.”

Tunsin itseni pelkuriksi, jolla ei ollut ollut tarpeeksi rohkeutta katsoa totuutta silmiin – olen sokerikoukussa ja oman hyvinvoinnin kannalta siitä täytyy päästä eroon. Vihdoin löysin motivaation tehdä saman sisukkaan vedon kuin kahvinkin suhteen. Lopetin makean syönnin samantien. Kahden viikon ajan esiintyi vieroitusoireita. Joka iltapäivä, aika tarkalleen klo 14:30, kehoni aneli sokeria. En sitä antanut. Purin hammasta ja juustovoileipää. Kahden viikon kärvistelyn jälkeen kroppani tajusi, että tätä taistelua se ei voita, ja lopetti makean kerjäämisen. Mikä henkinen helpotus! Ja vatsani kiitti.

Nykyään syön makeaa sillointällöin tulematta kipeäksi tai riippuvaiseksi. Myös kahvin olen pystynyt lisäämään ruokavalioon, kohtuullisin määrin ja ilman lisättyä sokeria 😊

Jos haluat päästä makean himosta eroon, vinkkini on tämä: Kokeile kaksi viikkoa ilman sokeria! Se on hyväksi havaittu tapa paitsi omalla kohdallani, myös monen muun elämäntapamuutoksen kohdalla. Jo viikon jälkeen himo alkaa helpottamaan, mutta kaksi viikkoa tuntuu useimmilla olevan rajapyykki siihen, että sokeririippuvuudesta pääsee kokonaan eroon. Tulet huomaamaan, että sen jälkeen ei edes tee mieli makeaa. Ja siihen vanhaan voit aina palata, jos kokeilu ei sinun kohdallasi jostain syystä toimisikaan.

Joten rohkeutta vaan peliin ja kokeilemaan sokeritonta elämää hetken! Tsemppiä muutokseen!

Amy Skogberg