Nelikymppinen Laura elää elämäntapamuutosta, tavoitteena kymmenen kilon painonpudotus kesään mennessä ja uskaltautuminen Tinderiin.

Laura oli erittäin motivoitunut muutokseen, joka alkoi ryminällä. Hän on tyypiltään liikunnallinen ja kaivoi nopeasti esiin unohduksiin jääneitä liikuntaharrastuksia; kävelylenkit ja jumppatunnit.

Jumppatunnille lähteminen mietitytti aluksi. Häntä hävetti isokokoisuutensa puolesta, eikä vaatekaapista löytynyt sopivia treenivaatteita. Sellaiset tulivat kuitenkin kirpputorilla vastaan, jonka jälkeen hän rohkaisi mielensä ja lähti jumppaan. Se riemu, kun hän oli pitkästä, pitkästä aikaa käynyt ensimmäisen kerran jumppaamassa!

Jo kolmen viikon jälkeen Laura liikkui viisi kertaa viikossa. Ruokailupuolen muutos oli mutkikkaampi projekti. Aamuisin hänellä ei ollut nälkä, joten aamiainen jäi useimmiten väliin. Lounaalla hänellä ei ollut aikaa syödä eli sekin jäi väliin. Töistä kotiin päästyään nälkä oli niin kova, että hän söi ihan mitä tahansa mitä kaapista löytyi. Sama meno jatkui pitkin iltaa, ja yötä, koska Laura nukkui huonosti ja saattoi yön pimeinä tunteina syödä kaikenlaista, jopa karkkia.

Lauran tahtotila oli saavuttaa säännöllinen ruokarytmi ja hän aloitti uudet ruokailutottumukset syömällä aamupalaksi puuroa ja lounaaksi salaattia. Homma toimi hyvin ja hän tunsi kuinka energia pikkuhiljaa palasi elämään.

Yksi ongelma kuitenkin jatkoi kummittelemista – yösyöminen. Säännöllisten liikunta- ja ruokailutottumusten myötä Laura nukkui paremmin, mutta heräsi vielä öisin, jolloin hän ei pystynyt vastustamaan napostelua. Tämä häiritsi häntä suunnattomasti ja antoi aihetta mielipahaan.

Muistutin Lauraa, että hän oli todella lyhyessä ajassa tehnyt huikeita parannuksia elämäntapoihinsa, ja että tässä on syytä iloon eikä suruun. Hän oli silti synkkänä, kun ei pystynyt lopettamaan yöllisiä herkuttelujaan.

Tämä on ihmisaivoille tyypillinen käyttäytyminen. Aivomme kiinnittävät enemmän huomiota negatiivisiin asioihin, jotka voivat helposti kasvaa suuremmiksi kuin mitä ne todellisuudessa ovat. Myös tekemättä jääneet asiat varastavat aivojemme huomion.

Esimerkki:

Suoritan työpäivän aikana loppuun viisi tehtävää to do-listastani, mutta kuudes tehtävä jää puolitiehen, vaikka olin suunnitellut,että myös se tulee tehdyksi juuri tänään. Kun lähden töistä kotiin, päällimmäisenä mielessä on, että tämä oli paska päivä. Aivot unohtavat sen,että viisi tehtävää onnistui mainiosti, ja muistavat vain sen kesken jääneenhomman.

Tästä syystä kannattaa siirtyä to do -listasta ta daa -listaan!

Ta daa -listalle laitat ylös suoritetut tehtävät, sen sijaan että luettelet tekemättömät työt. Näin aivosi näkevät, kuinka paljon olet oikeasti saanut aikaan.

Pyysin myös Lauraa tekemään päivittäistä ta daa -listaa. Noin viikon jälkeen hänen aivonsa alkoivat tajuta, että hän tekee huikeaa työtä elämäntapamuutoksensa parissa. Yönapostelu ei enää häirinnyt häntä läheskään yhtä paljon, kun hän oivalsi, että kokonaisuus näyttää todella hyvältä. Pikkuhiljaa hän siirtyi öisin terveellisempiin vaihtoehtoihin, kuten hedelmiin ja näkkileipään, ja pystyy välillä jopa olla syömättäkin yöllisten heräämistensä aikana. Laura uskoo nyt vakaasti, että tapa jää vielä kokokaan pois ja että hän pääsee tavoitteisiinsa.

Ja ei, elämä ei ole pelkkää suorittamista – mutta juuri sen takia ta daa -lista on niin hyvä keksintö! Suorittajan haasteena kuin on se, että ei ole ikinä tyytyväinen mihinkään, koska keskittyy vain tekemättömiin asioihin. Lista konkretisoi kuinka paljon hän oikeasti saa aikaan.

Tuntuuko sinustakin usein päivän päätteeksi siltä, että mihin tämä päivä katosi, mihin aika meni tai mitä oikein saitkaan tänään aikaan? Silloin suosittelen ta daa -listan tekemistä! Tulet huomaamaan, että päivät eivät olekaan niin paskoja kuin mitä sinusta ehkä tuntuu. Vaihtamalla mielentilasi saamattomasta aikaansaavaksi kasvatat motivaatiotasi ja saat voimaa jaksaaeteenpäin, elätpä sitten muutoksessa tai ei.

Amy Skogberg